Korun muoto voi syntyä sattumalta.

02/23

MUODON SYNTY - 
Aistit, muistot, muoto ja koru


Puhutaan sitten graafisesta suunnittelusta, arkkitehtuurista tai korusta, on muoto niitä määrittävä termi. Mielenkiintoista muotoiltujen asioiden havaitsemisesta tekee se, että ihmisellä on ennen visuaalisten yksityiskohtien tajuamista kyky havaita asioiden tunnelmallinen luonne. Tämä tajuaminen on välitöntä ja etenee kokonaisuudesta kohti yksityiskohtia.1

Muodon tunnelman havainnoiminen syntyy monelta osin tiedostomatta, luonnostaan. Apuna tapahtumassa tarvitaan ajattelua, eläytymisen kykyä, mieltä ja koko kehoa. Aisteja.

Kaikki aistit pohjaavat tuntoaistiin. Kun näemme,  kuulemme, haistamme tai maistamme, tunnemme sen myös kehossamme. Tuntoaisti on aisteista ensimmäinen ja viimeinen aisti, joka meillä säilyy.

The skin, the oldest and the most sensitive of our organs, our first medium of communication, and our most effecient of protectors. Even the transparent cornea of the eye is overlain by a layer of modified skin. In the evolution of the senses the sense of touch was undoubtedly the first to come into being. Touch is the parent of our eyes, ears, nose and mouth. It is the sense which became differentiated into the others, a fact that seems to be recognized in the age-old evaluation of touch as ”the mother of the senses.” 2

Korussa jos missä tuntoaisti on olennainen asia. Mittakaava on huiman erilainen, silti arkkitehtuurissa ja korussa on jotain todella toistensa kaltaista. Ne ovat vanhoja taiteen ja käsityön muotoja, joiden tekoprosessit ovat tällä hetkellä teknologisoituneessa maailmassa osin murroksessa. Ja osin vaarassa kadottaa inhimillistä kädenjälkeä ja kosketusta. Arkkitehtuurilla ja korulla on mahdollista viedä kokija moniaistisiin kokemuksiin, menneisiin aikoihin ja viittauksiin. Niitä ei voi vain sanoin kuvata, ne täytyy kokea koko keholla ja mielellä.

”An experience of a place is always curious exchange: as I settle in a space, the space settles in me.

”A work of art or architecture does not however, contain feelings, such as melancholy or joy, sadness or ecstasy. Trough their authority and aura, they evoke, stringthen and project back our emotions thet we are attaching to them”.3



Arkkitehtuurissa ja korussa on paljon samaa
Farshid Moussavi.
La Folie Divine Montpellier, France, 2017


Arkkitehtuuri on tilallinen, moniaistinen kokemus, jota tarkastellaan sekä kaukaa että läheltä. Ollaan jonkin ulkopuolella ja sitten sisäpuolella.

Koru taas on useinmiten päälle puettava esine ja symboli. Korukin on toisaalta ulkopuolellamme, kaukaa ja sitten läheltä tarkasteltava. Ja samalla jokin, jonka sisälle asetumme.

Korun päälle pukeminen ja kantaminen muistuttaa käyttäjäänsä kehon olemassaolosta. Koru on useinmiten ihoa vasten, jopa lävistäen sen.

Koruntekijä työstää metallia käsillään, kehollaan, ihollaan. Koru on konkreettinen esine, mutta samalla se on myös symboli, jolla on erilaisia näkyviä tai aistittavia merkityksiä. Koruun kiinnittyy tekijän, (tilaajan), antajan, kantajan ja katsojan muistot ja merkitykset.

Koru on ensin meidän ulkopuolellamme ja sitten asetumme ikään kuin sen sisään. Siitä tulee osa meitä. Koru näkyy ja tuntuu. Me kannamme sitä ja se kantaa meitä.



Korusta tulee osa meitä, sen näkyy ja tuntuu.


Muotoilija aistii, tuntee, ajattelee, liitää läpi muistojensa, kaiken kokemansa, näkemänsä, aistimansa. Kuljettuaan pitkän matkan, rakentaa mielikuvituksen, sattumien, kokeilun kautta muodon, jonka alkupiste on aistikokemus.

Aistien herättämien tunteiden ja ajatusten avulla me muistamme.


On päivällisaika
ja pöytään kannetaan
pastaa, artisokansydämiä.

Tarjoilija hymyilee,
ripottelee pastan päälle
Sermonetan sitruunaa4.

Sitä on juuri sopivasti, huokaisen.



Sitruunan huumaava tuoksu ja pastan täydellinen koostumus ja muoto. Tagliolino al Trombolotto  e bottarga all’Armagnac.

”Meillä on kyky muistaa ja kuvitella paikkoja. Havainto, muisti ja mielikuvitus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa; nykyisyys sulautuu muistiin ja fantasian kuviin. Rakennamme jatkuvasti valtavaa muistin ja kuvittelun kaupunkia, ja kaikista vierailemistamme kaupungeista tulee tämän mielen metropolin piirejä.” 5

Muodon työstämisen lähtökohta on kaikessa aiemmin koetussa. Tunnelmissa, samankaltaisuuksissa & mielleyhtymissä, vaikutelmissa, muistoissa, tarinoissa, sanoissa ja kuvissa. Voin hyvin palata aistimuiston ansiosta kymmenen vuoden takaiseen pasta-annokseen Sermonetan kylään, pieneen Simposio al corso -ravintolaan, vuoteen 2012. Tuo aistielämys on ollut niin vahva, että se kantoi Sermoneta & Ninfa koruksi asti.

Suunnitteluprosessissa taustatyö, etsiminen ja tunne- ja ajatuslankojen yhdistäminen tuntuu välillä loppumattomalta. Ajatukset aaltoilevat uudelleen ja uudelleen. Tärkein asia, mitä tarvitaan, on aika. Pitää vain luottaa, että reitti eteenpäin löytyy.


aallosta tuuleen

tuulesta lentoon

lennosta liitoon



Tunteesta ajatukseen,
ajatuksesta sanaan,
sanasta tekoon.

Korua tehdessä mietin ja seuraan ajatusketjuja niin kauan, kunnes tuntuu, että se liitää. Joskus se tapahtuu hitaammin, joskus nopeammin. Tarvitaan sattumia ja välillä toisten ihmisten apua. Chans-korun muodossa ja ideassa pääsin eteenpäin kun näin kuinka toinen ihminen sekoitti korunosiani käsissään kuin noppia.

Korun tekemisen prosessi voi olla parhaimmillaan liitoa. Se on kuin hyvä uni, jossa lentää. Ajatusten ja vaihtoehtojen liito on lopulta myös katkaistava, jotta voin siirtyä tekemisvaiheeseen ja koru valmistuu. Olen nyt opiskellut puolitoista vuotta korun tekemistä. Kädentaidon oppiminen on vasta alussa. Odotan sitä kun varsinainen valmistusvaihekin alkaa liitää. Koruntekemisen työvaiheissa on tulen kanssa työskennellessä tuho kuitenkin aina oleva läsnä viimeiseen juotokseen asti. Alla ensimmäisen kolmiulotteisen koruni muotoutumisprosessia työpöydällä (Babylon/22).


Korun muoto syntyy suunnittelijan käsissä vaihe vaiheelta

Millainen sitten on hyvä muotoilija tai kultaseppä? Tässä alla omat hyvän suunnittelun huomioni Dieter Rahmsia mukaillen:


1. Materiaalin valinta

2. Muodon anto

3. Tekemisen taito

4. Tarkoituksenmukaisuus

5. Kestävyys, kauaskantoisuus

6. Inhimillisyys, orgaanisuus

7. Ainutlaatuisuus, sydän&sielu




Materiaalin valinta, muodon anto & tekemisen taito
ovat suunnittelun perusta ja vaativat niin tutkimista - ajattelua kuin kokemuksen mukanaan tuomaa taitoa. Tarkoituksenmukaisuus edellyttää käyttökohteen ja asiakkaan tuntemista. Tarkoituksenmukaisuus on ihmisenä olemisen ja tekemisen tuntemista, muotoa, tarkoitusta ja harmonian hakemista.

Kestävyys & kauaskantoisuus
Muotokieli sekä materiaalinen & tekninen kestävyys/korjattavuus. Kestävyys liittyy materiaalien tuntemukseen, arvostamiseen ja tekemisen taitoon. 

Inhimillisyys, orgaanisuus & ainutlaatuisuus. Sydän ja sielu.
Hyvin suunniteltu asia tai objekti herättää tunnereaktion ja luo ainutlaatuisuuden tunnun. Asialla on ikäänkuin sielu ja henki. Tekijä on saanut kiteytettyä tekemäänsä objektiin oman kokemus- ajatus- ja tekemisentapansa. Joka on hänen omansa, mutta samalla samaistuttava.


Lopuksi


Tässä digitalisoituneessa, moneen suuntaan (ja yhteen puhelimeen) hajautuvan huomion - näkemisen ja kuulemisen - maailmassa, aistiminen, tunnelman & vaikutelmien huomaaminen, saattavat jäädä päivässä vähälle.

Tämän tekstin kirjoittaminen oli itselleni tärkeä muistutus kaikkien aistien - erityisesti tuntoaistin - perustavanlaatuisesta olemassaolosta elämässä. Ja aistien merkityksestä suunnittelijan työssä - teenpä sitten graafista suunnittelua tai korua. Palataanpa siis lopuksi vielä Ninfan puutarhaan.

Herään päiväunilta huuruisesta autosta. On satanut koko aamupäivän. Kävelen maailman kauneimpaan puutarhaan, jonka värit ja tuoksut on vahvistettu sadepisaroin. Kosken magnoliankukkaa ensimmäistä kertaa, pisarat juoksevat sormissani ja terälehdillä. Kaikkialla vehreys, vesi, kauneus. Sitrustarhan puiden oksat kurkottavat muurin yli. Hunajamelonin kokoiset sitruunat pyörivät purossa. Nostan yhden käteeni ja hengitän  keuhkoni täyteen tuoksua.5



Ninfan puutarhan sitruunat ovat pudonneet puista ja pyörivät purossa.

- Lahja Kallinen, muotoilija



1     Juhani Pallasmaa, 2016. Ihon silmät -arkkitehtuuri ja aistit, suom. Kirsi Heininen-Blomstedt,  Helsinki, ntamo 2016, 14.
2    Ashley Montagu, 1977. Touching: The Human Signifiance of the skin, New York: Harper & Row, 1.
3    Juhani Pallasmaa, Memory, s.114. Crucial words. Conditions for contemporary architecture. Edites by Gert Wingårdh and Rasmus Wærn. 2008 . Wingårdh Arkitektkontor AB. Birkhäuser Verlag Ag. Basel - Boston - Berlin.
4   Tagliolino al Trombolotto e bottarga all’Armagnac. Pasta-annos. Simposio al Corso -ravintolan erikoisuus, jossa on ravintolan omistajien Angela Concun ja Fabio Stivali kehittämää Trombolotto-kastikketta.

5    Giardino di Ninfa, Italia. Teksti on muistoni huhtikuulta vuodelta 2012, jonka kirjoitin tekstiksi vuonna 2018.
© 2022 Lahja Kallinen
.