MERI
Hiroshi Sugimoto, Caribbean Sea, Jamaica, 1980
“Halusin ilmentää muinaisen ihmisen tajuntaa. Hain maisemaa, joka näyttäytyisi minulle samanlaisena kuin muinaisihmiselle. Mieleeni tuli merimaisenma. Maata ihminen on muokannut niin paljon, että kivikauden ihminen ei enää tunnistaisi sitä. Meri sitä vastoin voisi näyttäytyä samanlaisen kuin ennen muinoin.”
Hiroshi Sugimoto
Hiroshi Sugimoto
Hiroshi Sugimoto, Ligurian Sea, Saviore, 1993
“Tuossa puhtaassa ja yksitoikkoisessa perspektiivissä syntyy mielikuvia, jotka ovat yhtä ikivanhoja kuin ihminen ja kukaties ovat lähellä olemassaolon ainoaa mahdollista ilmausta. Lukemattomat ihmiset ovat unohtuneet tuijottamaan tuota rajatonta vedenselkää, ja se näky on hetkeksi palauttanut heidät alkuperäisten kuvien pimeään maailmaan, jossa syntymisen ja kuolemisen vuorovesi vyöryy, hiljaisella jylinällä ja jossa kaikki elolliset, ihmiset ja tähdet saa syntynsä merestä.”
Vaaskivi, Tatu: Rooman tie (1940), Hansaprint, Vantaa, 2025, 19.
Vaaskivi, Tatu: Rooman tie (1940), Hansaprint, Vantaa, 2025, 19.
Sugimoto ja Vaaskivi kuvaavat molemmat alkukantaista, sykähdyttävää vaikutusta, joka merellä on ihmisiin. Meren katsominen, horisontin näkeminen saa meissä aikaan ajattomuuden ja pienuuden, luonnon ja elämän syklisyyden kokemuksen, joka elvyttää. Siinä on jotain yksinkertaista ja kaikki.
Merimaisema voi näyttäytyä hetkittäin muinaismerenä, mutta seuraavassa hetkessä horisonttiin ilmestyy laivan pakokaasuvana ja jättimäinen konttilaiva tai risteilyalus. Kas, tuolla kohoaa tuulivoimalapuisto.
Maailman merissä on jo nyt yli 150 miljoonaa tonnia muovijätettä. Tilanteen muutosta kuvaa se, että tänäpäivänä yli 90 prosenttia merilinnuista on syönyt muovia. 1960-luvulla luku oli alle viisi prosenttia (WWF 2024). Aallot heittävät rannoille asioita, joita siellä ei vielä sata vuotta sitten ollut. Itämeri, maailman nuorin meri, on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Meri ei ole kuten ennen ja tavallaan kuitenkin on, kun hakeudumme sen ääreen ja katsomme horisonttiin.