KAIKKI ON VETTÄ1
Veteen liittyvissä mytologioissa ja mielikuvissa ollaan ihmiskunnan yhteisen ajattelun alkulähteillä. Veden tärkeyttä, sen pyhyyttä ja tuhoavuutta ilmaistaan eri tahoilla samankaltaisin kuvin. Vesi puhdistaa sekä konkreettisesti että symbolisesti. Vesi on raja tämän- ja tuonpuoleisen maailman välillä. Tässä globaalissa kulttuurin virrassa olemme mekin mukana, kalevalaisina muinaissuomalaisina, keskiajan roomalaiskatolisina, luterilaisina ja ortodokseina.2
Outi Lehtipuro, 2002
Vesi on niin perustavanlaatuinen osa ihmiskunnan yhteistä ajattelua ja luomiskertomuksia, että kaikki siitä lausuttu tuntuu jollain tavalla tutulta.
Vesi on elämän synnyn ja luonnon kiertokulun perustavalaatuinen voima. Samalla se on yksi mystisimmistä, runollisimmista3 ja syvällisimmistä ihmistä kiehtovimmista symboleista erilaisissa virtaavissa muodoissaan. Alkumeri. Elämän virta4. Maailman pulssi5. Suuret sivilisaatiot ovat nousseet suurten vesien ja virtojen äärelle.
Vesi liikkuu, puhdistaa, tuntuu lämpötiloina, kosketuksena. Vesi rentouttaa, vesi pelottaa. Vesi synnyttää muodostelmia, lähteitä, lampia, järviä, meriä, puroja, jokia, putouksia, pintoja väreilyitä, aaltoja, pisaroita, huurua, jäätä kyyneleitä, hikeä. Vesi synnyttää uusia muotoja, rantoihin, kiveen. Vesi hukuttaa syvyyksiinsä ja nostaa uudelleen pintaan. Vesi kuljettaa uusiin maailmoihin6. Vedellä on muodot, horisontti, aallot, syvyydet ja rannan rajat. Samalla se on rajaton, maailmanlaajuiseksi levittäytyvä verkosto, joka elää myös ihmisen sisällä virraten ruumiin nesteinä. Kohdussa kehittyvä, maailmaan syntyvä ihminen virtaa kaiken aikaa. Elämme ja hengitämme vettä, se virtaa ruumiissamme ja stimuloi mieltämme syntymme turvallisena alkukotina, merenä ja kohtuna. Veden olomuodot koskettavat aistejamme. Tunnemme veden kaiken aikaa esimerkiksi kosteutena suussamme.
Fyysinen ruumiimme liikkuu, virtaa paikasta toiseen, haluamme eteenpäin, virtaamme ajassa, vanhenemme. Mielemme virtaa pysähtymättä, unessakin. Vetinen meren syvyys upottaa kuin pimeänhohtava uni. Jostain kaukaa siivilöityy syvyyksiin taivaallinen valo. Kaikki virtaa, virtaa vaan7. Vesi, ikuisuuden aine, jonka liike on eteen- ja taaksepäin. Mistä vesi on tullut, mihin se lopulta menee? Loppuuko vesi joskus vai ilmestyykö se aina uudelleen käytyään muissa olomuodoissaan?
Onko vesi alku vai jotain, joka on aina olemassa, ikuista?8
Vesi on elämän mysteeri. Ajan virtaan astumme. Ajatuksen virtaan.
~
1
”Kaikki on vettä.” Thales Miletoslainen 636–546 eaa.
Elias Puustinen: ”Jumala varhaisessa kreikkalaisessa filosofiassa” . Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto . Filosofian tutkinto-ohjelma. 04.2022
Thaleen lausumasta kirjoittaa muun muassa Elias Puustinen Pro Gradu tutkielmassaan. Hänen mukaansa on myös kyseenalaistettu, onko Thales, ensimmäinen filosofi, todella sanonut näin vai käyttävätkö myöhemmät filosofit Thalesta tämän ajatuksen luojana omien puheidensa painoarvoa lisäävänä kertomuksena.
Puustinen summaa Thaleksen lausumaaveden asettamisesta yhden aineen alkuaineeksi (arkhe) Aristoteleen lausumiin pohjaten. Aristoteles on hänen mukaansa pohtinut Thaleen valinnan takana olleen joko aikansa ymmärrys lääketieteestä (kaikki elollinen ja ruoka on kosteaa) tai yhteys aiempiin runoilijoihin, jotka pitivät myyttistä, maailmaa ympäröivää jokea, Okeanusta, kaiken synnyttäjänä (Homeros, Ilias).
2”Veteen liittyvissä mytologioissa ja mielikuvissa ollaan ihmiskunnan yhteisen ajattelun alkulähteillä. Veden tärkeyttä, sen pyhyyttä ja tuhoavuutta ilmaistaan eri tahoilla samankaltaisin kuvin. Vesi puhdistaa sekä konkreettisesti että symbolisesti. Vesi on raja tämän- ja tuonpuoleisen maailman välillä. Tässä globaalissa kulttuurin virrassa olemme mekin mukana, kalevalaisina muinaissuomalaisina, keskiajan roomalaiskatolisina, luterilaisina ja ortodokseina.”Outi lehtipuro ‘Kolmas esteettinen kulttuuri’. Vesi vetää puoleensa. Toim. Yrjö Sepänmaa ja Liisa Heikkilä-Palo. Maahenki Oy, Helsinki, 2002.
3 Vesi, täydellinen runollinen kokonaisuus -ilmaus.
Vesi ja unet : essee materiaalisesta mielikuvituksesta, kääntäjä ; Pallasmaa, Juhani, 2015
Gaston Bachhelard, Léau et les rêves. essai sur límagination de la matière (ER, 23) 1942
4 Elämän virta -ilmaus.
... Kaikkeus on siis nestettä - aavaa päättymätöntä virtausta avaruudessa ja ajassa, mihin kaikki tapahtuva elimellisesti liittyy.
Valtameri virtaa, Golf-virran tarina, Henry Chapin & F.G Walton Smith, Suom. Maini ja Erkki Palosuo, 1955, Porvoo.
5 “Pulse of the sea” -ilmaus.
Jules Michelet, The Sea,(Op.cit 52), transl. by SAISON, Katia. Copenhagen and Los Angeles, Green Integer, 2012.La Mer 1861). Avinoam Shalemin kirjoittaa Introduction tekstissä Treasures of the sea: Art Before Craft, Espacio Tiempo Y Forma, Serie VII historia Del Arte (N. Epoca) 5.Universidad Nacional de Educación a Distancia, Madrid, 2017
6 Myöhemmin tulee vielä maailma, jossa tämä valtameri huuhtelee kaiken rajoja ja ilmestyy suuri maa. Myöskin Typhis löytää uusia maailmoita eikä Thyle (Thule) enää ole kaukaisin maankolkka.
Seneca, 4eaa – 65 jaa
7 “Samaan virtaan astumme emmekä astu, me emmekä me.“
Herakleitos, 535–475 eaa.
Herakleitos: Yksi ja sama. Aforismeja. Pentti Saarikosken suomennoskäsikirjoitus (1971)
8 “Olevan alkua jäsentäviin myytteihin kuuluu Raamatun genesis kertomuksen tapaan oletus aina olleesta: jostakin sellaisesta, joka ei rajoitu alun ja lopun väliin. Tässä mielessä myytit panevat meidät ajattelemaan sellaisia pysyvyyksiä kuin jumaluutta, ikuisuutta, ääretömyyttä, toistuvuutta ja kuolemattomuutta.”
Yrjö Sepänmaa ja Liisa Heikkilä-Palo, toim. Vesi vetää puoleensa. 2002. Seppo Knuuttila, Veden valtakunta ja maailmankuvan kolmas ulottuvuus. Maahenki Ky, Helsinki, 90