Pisaroita vuorilla, 2026



VUORILLA



Ensimmäiset sateet, vuosisataiset sateet, valuivat alas vuorilta mineraalimereen.1


Kävelen vuoristokylässä ja kaikkialla ympärilläni on vettä eri olomuodoissaan. Vettä ylhäällä vuorien jäätiköissä. Vettä lumessa jalkojeni alla. Vettä macchiatokupissani, viinilasissani. Vettä sisälläni. Vettä pyhättöjen marmorisissa ja lasisissa maljoissa. Vettä madonnan kyynelissä ja veressä.

On helmikuu, ensi viikolla alkaa kevään karnevaali. Näen pisarajonon valuvan taivaasta kohti maata. Pisarasta heijastuu koko maailma, minäkin olen siellä! Pilvet kietovat vuorenhuiput valkoiseen, valo siroaa siniseksi. Soliseva kevät. Olen pisaran sisällä. Olen vuorilla ja meren syvänteessä. Olen elämän lähteellä. Olen pyhässä paikassa, jossa ikuisuus sulaa.2



Sini vuorilla 2026




Teksti kirjoitettu muistellen matkaa 
Sappadan vuoristokylään Friuli-Venezia Giuliassa 2026.






1 Rachell L. Carson, Meren ihmeet. suom. Hilkka ja Jussi Koskiluoma, Helsinki 1953
2 Adri Snær Magnason, Ajasta ja vedestä, suom. tapio Koivukari, Aula & Co, Helsinki 2020. Puhuttaessa sulavista jäätikköalueista Islannissa ja Himalajalla. Alueista, jotka ovat olleet kansoille pyhiä ja tuntuneet ikuisilta vielä 50-luvulla.




 




lahja.kallinen(a)gmail.com 
instagram

©2026 Lahja Kallinen 

.